Orkesterissa jokainen on ainutlaatuinen

Työ teknologiateollisuudessa vie Carol Cheniä ympäri maailmaa, ja Tampereella häntä pitää Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri TASO.

‒ Nautin työstäni, mutta se on nopeatempoista ja ajoittain stressaavaa. Musiikin tekeminen TASO-muusikoiden kanssa rentouttaa, Carol Chen sanoo.

Aiemmin Chen on soittanut muun muassa yliopiston sinfoniaorkesterissa Singaporessa ja yhtyeessä Texasin yliopistolla Dallasissa. Tamperelaisorkesterista hän kuuli suomalaisilta ystäviltään ja on viihtynyt TASOn lyömäsoittajana viidentoista vuoden ajan. Tovin Chen ehti olla Tampereen Yliopiston Laulajissakin.

‒ Jouduin tekemään vaikean valinnan TASOn ja TYLin välillä, koska elämässäni tapahtui paljon, hän kertoo.

Musiikki on lohduttanut Cheniä vieraassa maassa.

‒ Vaikken vieläkään puhu suomea kovin hyvin, tunnen kuuluvani yhteisöön ja olen siitä hyvin kiitollinen.

_{Lyömäsoittaja Carol Chenille (oik.) musiikki tuo ratkaisevan tasapainon elämään ja sellisti Jan Varpaselle soittaminen antaa vastapainoa työlle tutkijana. Meillä kaikilla on rakkaus musiikkiin, kiteyttää viulisti Riitta Savilahti.}

Ilon lähde

_{Soiton ilo on yhteistä. Sellon äänenjohtaja Jan Varpanen ja varaäänenjohtaja Jenni Haaranen.}

Jan Varpaselle TASO tuli kohdalle uuden elämäntilanteen aikaan. Varpanen on juuri viimeistellyt väitöskirjansa kasvatustieteisiin. Tätä ennen hän opiskeli musiikkia Sibelius-Akatemiassa ja Lahden Ammattikorkeakoulussa.

‒ Tuli tarve hakea vakaampaa työtä ja päädyin kasvatustieteisiin. Soittaminen jäi vähemmälle, sellon äänenjohtaja Jan Varpanen kertoo.

‒ Jonkin aikaa olin miettinyt, millä saisin elvytettyä soittamista. Avioeron jälkeen oli enemmän vapaa-aikaa kuin mihin oli tottunut.

Varpanen on saanut orkesterista hyviä ystäviä. Yhteisöllisyys on hänelle tärkeää.

‒ Aikuisten musiikkiharrastusyhteisöt tekevät todella matalan kynnyksen mielenterveyttä ylläpitävää työtä. Se pitää ihmisen terveenä monella tavalla, Varpanen herättelee.

− Minulle tämä orkesteri on ilon lähde, vahvistaa ykkösviulisti Riitta Savilahti.

‒ Kun harrastamme musiikkia, siinä ovat tietty rentous ja ilo läsnä, hän pohtii.

Savilahti työskentelee päiväkodissa varhaiskasvatuksen sosionomina, ja käsitteli opinnäytetyössä varhaisen vuorovaikutuksen tukemista musiikin keinoin. Hän on opiskellut myös musiikkipedagogiksi.

− Yhdessä soittaminen on parhaimmillaan kokemus, jossa hengitetään samassa rytmissä ja saadaan aikaan sellaista, mitä ei voi yksin saada aikaan, hän kuvailee.

_{I-viulisti Riitta Savilahti on paikannut välillä konserttimestari Mikko Kivistöä. Oikealla II-viulun äänenjohtaja Anna Sepponen-Lavikko.}

Passio kiinnostaa

TASO syntyi, kun vuonna 1998 perustettu Tampereen yliopiston viulistit TYVI laajeni täysimittaiseksi sinfoniaorkesteriksi.

‒ Meillä on muutama alkuajoilta asti mukana ollut soittaja, iloitsee taiteellinen johtaja, kapellimestari Kimmo Tullila.

Yhdessä pysytään, kun moni asia on mallillaan.

‒ On hyvä porukka. On kiva tehdä niiden kanssa. Toiminta on aktiivista, kaikki toimii hyvin, hommat järjestyvät, Tullila kiittää.

Liekkiä pitää yllä monipuolinen ohjelmistokin. Esitetty on klassista, kevyttä ja vanhaa ja uutta sinfoniaorkesterille sävellettyä ja sovitettua musiikkia. On soitettu hittikimara lännenelokuvien musiikista, Star Warsia ja kantaesityksiä suomalaisilta säveltäjiltä.

Maaliskuussa on oopperagaala TAMKin laululuokkien kanssa sekä toukokuussa Tampereella, Jämsässä ja Helsingissä Jean Sibeliuksen viulukonserton esitykset, solistina Iidamari Ahonen.

‒ Ohjelma suunnitellaan vuosi kerrallaan. Tulevaan haluan viritellä lisää mukavia yhteistyökuvioita, sanoo Tullila. TASO esitti Harjun Kamarikuoron kanssa Janne Salmenkankaan säveltämän Maria-oratorion Kirkon juhlilla ja John Rutterin Requiemin Pirkanpoikien ja nuorisokuoro Sympaatin kanssa Sastamalassa.

_{Kimmo Tullila on johtanut Tampereen akateemista sinfoniaorkesteria sen perustamisesta asti. Päätyökseen hän on Tampere Filharmonian II-viulun varaäänenjohtaja.}

Jan Varpanen haluaisi soittaa lisää kirkkomusiikkia.

− Haaveeni on, että toteuttaisimme Verdin Requiemin. Tai jonkun passion, hän sanoo.

− Olisi mahtavaa päästä tekemään Johannes-passio. Se on suosikkini. Verdin Requiem vaatii hyvän, ison kuoron, pohtii Tullila. Muitakin tyylilajeja ohjelmistoon voi tulla.

‒ Musiikin jakaminen ja siitä nauttiminen on yksinkertaista, mutta voimakasta. Se ylittää kieli- ja kulttuurierot, muistuttaa Chen.

‒ Olen soittanut operetteja Tampereen Teatterin montussa 90-luvun lopulla ja johtanut Madetojan Pohjalaisia-oopperan Ilmajoen musiikkijuhlilla, Tullila lausahtaa. Myös elokuvakonsertti ja ulkomaanmatka voitaisiin tehdä pitkästä aikaa.

Rakkaus lajiin luo yhteishenkeä

Ennen konserttia Tampereen yliopistolla harjoitellaan: Tullila toivoo, ettei soiteta kovaa. Kalevantiellä puhisee keväinen viima, mutta salissa on lämmin tunnelma.

‒ Maanantai on suosikkiviikonpäiväni, koska se on harjoituspäivämme, hymyilee Chen.

Tauolla on iloinen puheensorina. Orkesterin tiedottajana soittamisen ohessa toimiva Anni Arhe keskustelee markkinointivastaavan kanssa.

‒ Me tehdään tätä rakkaudesta lajiin, virnistää Arhe.

‒ Soittaminen on vakava asia, tietysti, hän jatkaa.

Arhe on tuonut jakoon tuoreen konsertin käsiohjelmia, jotka on tehty omin voimin. Tapahtumatuottamisen taitojen lisäksi orkesterissa on monenlaisia soittotaustoja. Yhteistä on, että monen soittajan tämänhetkinen työ tai opinnot ovat muulla kuin musiikin alalla.

‒ Meillä on kunnianhimoisia harrastajia ja musiikkiopiston perusopinnot tai muusikon ammattiopinnot voivat olla tehtynä, tarkentaa Savilahti.

‒ Amatööri-sana ei ole kohdallamme vähättelevä, vaan harrastusta rakastava. Soittajissa moni haluaa tehdä musiikkia hyvällä tasolla. Siitä tulee kaikille win-win-tilanne. Haasteellinen, pitkäjänteinen harrastustoiminta on korkeakulttuuria, sanoo Tullilla.

− Soittamiseen motivoi yhteinen päämäärä. Se ja soiton ilo tarvitaan, että soittotaitoa jaksaa pitää yllä, miettii Savilahti.

Jokainen on erityinen, muistuttaa Carol Chen.

Soittaessa on sekin hyvä puoli, että siinä unohtuvat työ ja murheet.

– Kun soittaa, ei voi paljon muuta ajatella, Savilahti toteaa.

– Alttoviulistin satutettua sormensa tapahtui ketjureaktio, joka kuvastaa tasolaisten yhdessä tekemisen tapaa. Konserttimestari siirtyi hänen tilalleen, ja minä hänen tilalleen, hän kertoo.

Chenin pääinstrumentti on patarummut. Lyömäsoittajana hän pääsee oppimaan ja soittamaan monia instrumentteja.

‒ Se on hauskaa ja haastavaa, hän sanoo.

‒ Orkesterissa olen yksi soittaja isossa ryhmässä, jossa jokainen osallistuu omalla ainutlaatuisella tavallaan, Carol Chen tähdentää.

Teksti: Elisa af Hällström
Orkesterin kuva ja yksilökuvat: Ville Hautakangas

Julkaistu 20.3.2025